Mitä voi harrastaa eläimen kanssa?
Valokuvaaminen Kun puhutaan valokuvien ottamisesta iskee monelle kauhu siitä, että omat kuvat eivät ole tarpeeksi hienoja esiteltäväksi vaikkapa ryhmissä. Täytyykö kuvan olla täydellinen, jotta kelpaa someen? Minusta ei, koska jokainen kuva edustaa ottajaansa ja hänen yhteyttä eläimeensä. Itse olen jo vuosia kuvannut marsujani. Olen nähnyt somessa kaikenlaisia keinoja kuvata sopivissa valo-olosuhteissa sun muissa, mutta itse olen todennut, että paras paikka meillä kuvata on vessa, koska siellä on hyvät valot ja pissavahingotkaan ei haittaa. Kesällä kuvaamme ulkona myös paljon. Meillä on omat äänteen, jolla pystyn esimerkiksi ohjaamaan marsujani, jokainen on niihin oppinut ajan kanssa. Puheääneni pidän rauhallisena ja tasaisena, jolloin eläin aistii minusta rauhallisuutta ja ei panikoi. Nämä on itseni kehittelemiä keinoja, jolla ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Valokuvaamiseen käy nykypäivän älypuhelimet aivan hyvin, joten et tarvitse mitään hienoa kameraa onnistuaksesi. Itse otan molemmilla kuvia. Riippuu siitä kuvaanko lehteen vain someen. Someen kuvaan useasti puhelimella, koska silloin on helpompi päivittää asiat. Itselle on osunut silmään tämmöinen tee se itse studion rakentamisohje ja ohje käy muillekin eläimille kuin marsuille: https://marsut.info/harrastukset/valokuvaus/ . Sosiaalinen media Eläinharrastus voi tuntua, jollain tavoin hyvin yksinäiseltä joskus. Ehkä perheessä ei ymmärretä sinun intoa eläinlajiasi kohtaan tai montaa eläintäsi, mutta miten juuri sinä saisit jaettua sinun ja eläimesi parhaita hetkiä muille harrastajille tai löytää myötätuntoa vaikeassa tilanteessa. Itse mietin hyvin pitkään sometilin perustamista, koska mietin kovasti sitä, et jos se mun tapa olla marsujeni kanssa ei olekaan se oikea tapa ja kaikki alkaa arvostelemaan meitä. Ensin meillä oli ihan perinteinen blogi, jossa kerroin marsuistani ja näyttelyreissuista, mutta blogeista on vähän aika ajanut ohitse. Seuraava vaihtoehto olikin sitten oma Facebook-ryhmä ja senkin sai toimimaan blogiajatuksella ihan kivasti ja sitten myöhemmin loin marsulallemme Instagram-tilin. Tilit ovat tuoneet minulle uusia harrastajaystäviä ja luonut keskustelua eri asioista, kuten siitä miten valmistaudutaan näyttelyyn, mikä pohjamateriaali on hyvää jne. Parasta minusta on se, että seuraajien kanssa pääsee keskustelemaan ja ehkä auttamaan heitä kiperissä tilanteissa. Jotkut toki luovat tilejä yhdelle eläimelleen, joka on jollain tavoin suuri persoona ja sekin on minusta hauskaa. Onko sinulla jokin sometili eläimelläsi tai kasvatustoiminnallasi tai muuten asiaan liittyen? Laita tähän kommenttikenttään, jos vaikka joku löytääkin sitä kautta sinut ja eläimesi. Näyttelytoiminta Meidän näyttelyissä on aina omia luokkia niin tavallisille lemmikkieläimille kuin ulkomuodossa kisaavillekin. Osan luokista järjestämme yhteistyönäyttelyitä eri lajiyhdistysten kanssa. Näyttelykutsuissa puhutaan epävirallisista ja virallisista/pisteellisistä lemmikkiluokista. Epävirallisten lemmikkiluokkien tulokset jäävät Pirkanmaan Nakertajille ja viralliset tai pisteelliset lemmikkiluokkien tulokset menevät myös lajiyhdistykselle, joka ottaa ne huomioon jakaessaan titteleitä tai vuoden voittaja -palkintoja. Oletko miettinyt millaista olisi käydä näyttelyissä? Jos vastasit kyllä niin sinulle sopisi hyvin lemmikkiluokka. Se on helpoin porras päästä näkemään ja tutustumaan näyttelyihin. Lemmikkiluokkiin voi osallistua niin roduttomat kuin paperittomatkin lemmikit. Emme myöskään vaadi kaneilta korvatatuointeja lemmikkiluokassa. Lemmikkiluokissa arvostellaan nimen omaan sitä millainen lemmikki on. Arvostelun osa-alueita on esimerkiksi luonne ja käsiteltävyys. Myös hoitoon liittyviä kohtia arvioidaan kuten esimerkiksi korvat, silmät ja kynnet ja niiden hoito. Lemmikkinäyttelyihin parasta valmistautumista on se, että pidät hyvää huolta omasta lemmikistä. Ennen arvostelua on hyvä tarkastaa, että eläin on puhdas, pitkäturkkiset lemmikit ovat takuttomia eikä korvissa ole vaikkua, silmissä rähmää tai roskia ja kynnet ovat oikean mittaiset. Lemmikkiluokissa jaetaan tietysti sijoitukset ja niiden lisäksi paljon pienempiä erikoispalkintoja kuten esimerkiksi sihteerin suosikki, kunniamainintoja esimerkiksi hyvin hoidetuista tassuista tai puhtaasta turkista. Hauskoja erikoispalkintoja voi saada esimerkiksi hauskasta turkin kuviosta tai ilmeestä tai muusta lemmikin persoonallisesta piirteestä. Ulkomuotoluokkaa kutsutaan joillakin lajeilla myös viralliseksi luokaksi. Luokassa eläintä verrataan lajin tai rodun standardiin ja sen vaatimiin piirteisiin, joihin kasvattajat voivat vaikuttaa omalla jalostustyöllään. Näitä piirteitä ovat esim. turkin laatu tai väri, oikeanlainen kuviointi, silmien ja korvien muoto jne. Kasvattajat suosivat näitä luokkia, mutta luokka sopii toki kaikille harrastajille. Ensimmäinen kerta voi jännittää kovasti, mutta eläimesi kasvattajalta saat varmasti hyviä ohjeita valmistautumiseen. Ulkomuoto- tai viralliseen luokkaan voivat osallistua vain puhdasrotuiset ja paperilliset eläimet. Näyttelyissä järjestämme erilaisia hauskoja väliaikakilpailuja, joissa eläin voi päästä loistamaan omalla erikoistaidollaan kuten esimerkiksi ahmimalla kurkkupalan nopeimmin. Boksien tuunauskisassa pääsee taas omistaja näpertämään omilla taidoillaan. Temput Monille eläimille pystyy opettamaan temppuja. Harjoittelu parantaa omistajan ja eläimen suhdetta toisiinsa ja luottamusta. On eläin ujo tai hyvin kesy sille pystyy opettamaan temppuja. Temppujen opettelun kaikken a ja o on rauhallisuus ja aika. Ensiksikin eläimen tulee oppia, että ihminen, ihmisen läsnäolo ja kädet ovat hyvä asia. Temppuja opiskellessa edetään askel kerrallaan ja positiivisuuden kautta. Se, että eläintä alkaa pakottamaan tai painostamaan tekemään ei luo hyvää pohjaa. Eläin vain ahdistuu eikä tahdo tehdä mitään ja pelokkuus nousee. Temppujen opettaminen vie aikaa toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Herkku, jolla palkitsee eläintä tulee olla pieni, jotta pääpaino ei mene syömiseen. Sopivin paikka opetella temppuja on rauhallinen tila ja lattialla. Eli muu lauma kannattaa olla eri paikassa, koska muuten eläin kiinnittää huomiota muiden puuhasteluihin. Treeniaika on yleensä lyhyt, koska liika toistaminen vie eläimen mielenkiinnon nopeasti. Treenistä voi pitää välipäiviä, mutta ei liian montaa. Koulutukseen tarvittava kosketuskeppi on helppo omistajan rakentaa ihan itse. 20cm keppi, jonka päähän voi laittaa vaikka ison värillisen puuhelmen, mutta se pitää huomioida, että sen pitää olla sen kokoinen, että eläin ei pysty sitä nielemään, jos se sattuisi irtoamaan. Kepistä kannattaa aluksi rakentaa kestävä, jotta se ei heti tuhoutuisi. Esimerkiksi Suomen Marsuharrastajien sivuilta löytyy vinkkejä temppujen opettamiseen marsuille, mutta tätä voi hyvin soveltaa esimerkiksi kaneillekin. Hakutoiminnolla löydät kaikki julkaisut, kirjoita siihen temppukoulu. Suomen Marsuharrastajat ry:n temppukoulu Tekstit ja kuvat Jarna Jansson |